Dream 2
Posted: Mon Jun 28, 2021 6:19 pm
Unelma 2
1.
Olen suuressa salissa Intiassa. On ilta ja kaikkialla on sänkimattoja, joihin munkit ovat käärineet itsensä nukkumaan. Kaikilla on yllään buddhalaiset keltaiset ja punaiset kaavut. Munkkeja on varmasti yli 100. Ilma on miellyttävän raikas eikä mausteinen. Monista, leveistä, lasittamattomista ikkunoista näen, että sataa. Tunnistan yhden munkista XIV Dalai Lammaksi. Kävelen häntä kohti, tuon käteni yhteen, säteilevän ilosta, perinteiseen tiibetiläiseen tervehdykseen ja huudan ystävällisesti ja iloisesti: "Du-la Bab!". Dalai-lama tekee hyvin vihaisen ilmeen ja kutsuu minua: "Senkin typerys! Kuinka tyhmä sinä oletkaan!" Olen vaikuttunut ja menen itseeni. Herään.
2.
On iltapäivä. Olen matkalla opiskelukavereideni kanssa pieneen, avoimeen grillikämppään Hessenin vuorella. Majassa istuu XIV Dalai Lama, Tenzin Gyatso. Yksi ystävistäni sanoo vain "Hei", ja minä sanon hänelle: "Ei, katso, näin se toimii:" ja nostan käteni yhteen tiibetiläiseen tervehdykseen ja kumarran syvään. Dalai-lama ei katso minua yhtä vihaisesti kuin ensimmäisessä unessa, mutta sanoo silti: "Nyt riittää. Ei näin." En ole aivan niin huolissani.
Olen Egyptissä. Kävelemme Ala-Egyptin aavikolla. Olen ystäväni kanssa, ja takanamme kävelee paljon ihmisiä. On aurinkoinen kesäpäivä. Sataa lunta. Huudan: "Katsokaa - lunta Egyptissä!" Nauramme ja heitämme toisiamme lumipalloilla. Sitten yhtäkkiä olemme egyptiläisellä poliisiasemalla ja ystävällinen saksalainen syyttäjä istuu minua vastapäätä. Nauran ja sanon: "Meillä on varmasti paljon kerrottavaa toisillemme!" Hän hymyilee silmälasiensa läpi hassut ja vakavat silmät ja sanoo: "Niin minustakin...". Minä herään.
3.
Olen hämärässä olohuoneessa. On yö. Lipastolla palaa muutama kynttilä. Keskellä lipaston keskellä on televisio. Yhtäkkiä televisio käynnistyy ja siihen ilmestyy Gautama Buddhan pronssipatsas. Nostan käteni yhteen iloisesti ja kunnioittavasti tervehdykseksi ja sanon "Pyhä!". Yhtäkkiä istun sohvalla lipaston vastakkaisella seinällä. Vieressäni, niin ikään sohvalla, istuu noin 25-vuotias mies, jolla on nikkelikehyksiset silmälasit ja keskipitkä tumma tukka. Hänellä on hienot piirteet ja hän puhuu saksaa, jota 25-vuotiaat yleensä puhuvat - vapaasti, väljästi ja estottomasti. Sitten tunnistan hänet: Gautama istuu edessäni. Hän puhuu minulle iloiseen ja rentoon sävyyn, että minun ei pitäisi olla huolissani ja että "onnistun" varmasti siinä, mitä olen ryhtynyt tekemään. Olen hämmästynyt hänen suhteellisen "normaalista" maailmankatsomuksestaan. Olen hyvin iloinen tästä kohtaamisesta. Herään.
4.
Olen avaruudessa. Tähdet tuikkivat kaikkialla. Matkustan kehossani ilman avaruuspukua. Tunnen oloni lämpimäksi, turvalliseksi ja varmaksi. Nautin maailmankaikkeudesta. Yhtäkkiä löydän itseni planeetalta. Näen karun jääaavikon, jota vasemmalla puolellani reunustavat särmikkäät vuorijonot. Minulla ei vieläkään ole avaruuspukua, mutta olen fyysisen kehoni sisällä. Olen Saturnuksella. Enkeli on kanssani - farkuissa ja t-paidassa. Tervehdin häntä suurella ilolla, sillä hän on ollut minulle tuttu jo jonkin aikaa. Hän ja minä hymyilemme. Hän sanoo, että voimme mennä luolaan tuonne vuorille ja tehdä olomme mukavaksi. Olemme jää-/kiviluolassa. Huone on epäsäännöllisen muotoinen, ja sen seinät ovat sileät ja valkeat. Huoneen keskellä on sohvapöytä ja sen ympärillä tutut ruskealla kankaalla päällystetyt nojatuolit. Meitä on noin kahdeksan. Minusta on täysin normaalia olla Saturnuksella eikä tarvita avaruuspukua. En ole yllättynyt tilanteesta. Me kaikki hymyilemme enemmän kuin puhumme. Herään.
1.
Olen suuressa salissa Intiassa. On ilta ja kaikkialla on sänkimattoja, joihin munkit ovat käärineet itsensä nukkumaan. Kaikilla on yllään buddhalaiset keltaiset ja punaiset kaavut. Munkkeja on varmasti yli 100. Ilma on miellyttävän raikas eikä mausteinen. Monista, leveistä, lasittamattomista ikkunoista näen, että sataa. Tunnistan yhden munkista XIV Dalai Lammaksi. Kävelen häntä kohti, tuon käteni yhteen, säteilevän ilosta, perinteiseen tiibetiläiseen tervehdykseen ja huudan ystävällisesti ja iloisesti: "Du-la Bab!". Dalai-lama tekee hyvin vihaisen ilmeen ja kutsuu minua: "Senkin typerys! Kuinka tyhmä sinä oletkaan!" Olen vaikuttunut ja menen itseeni. Herään.
2.
On iltapäivä. Olen matkalla opiskelukavereideni kanssa pieneen, avoimeen grillikämppään Hessenin vuorella. Majassa istuu XIV Dalai Lama, Tenzin Gyatso. Yksi ystävistäni sanoo vain "Hei", ja minä sanon hänelle: "Ei, katso, näin se toimii:" ja nostan käteni yhteen tiibetiläiseen tervehdykseen ja kumarran syvään. Dalai-lama ei katso minua yhtä vihaisesti kuin ensimmäisessä unessa, mutta sanoo silti: "Nyt riittää. Ei näin." En ole aivan niin huolissani.
Olen Egyptissä. Kävelemme Ala-Egyptin aavikolla. Olen ystäväni kanssa, ja takanamme kävelee paljon ihmisiä. On aurinkoinen kesäpäivä. Sataa lunta. Huudan: "Katsokaa - lunta Egyptissä!" Nauramme ja heitämme toisiamme lumipalloilla. Sitten yhtäkkiä olemme egyptiläisellä poliisiasemalla ja ystävällinen saksalainen syyttäjä istuu minua vastapäätä. Nauran ja sanon: "Meillä on varmasti paljon kerrottavaa toisillemme!" Hän hymyilee silmälasiensa läpi hassut ja vakavat silmät ja sanoo: "Niin minustakin...". Minä herään.
3.
Olen hämärässä olohuoneessa. On yö. Lipastolla palaa muutama kynttilä. Keskellä lipaston keskellä on televisio. Yhtäkkiä televisio käynnistyy ja siihen ilmestyy Gautama Buddhan pronssipatsas. Nostan käteni yhteen iloisesti ja kunnioittavasti tervehdykseksi ja sanon "Pyhä!". Yhtäkkiä istun sohvalla lipaston vastakkaisella seinällä. Vieressäni, niin ikään sohvalla, istuu noin 25-vuotias mies, jolla on nikkelikehyksiset silmälasit ja keskipitkä tumma tukka. Hänellä on hienot piirteet ja hän puhuu saksaa, jota 25-vuotiaat yleensä puhuvat - vapaasti, väljästi ja estottomasti. Sitten tunnistan hänet: Gautama istuu edessäni. Hän puhuu minulle iloiseen ja rentoon sävyyn, että minun ei pitäisi olla huolissani ja että "onnistun" varmasti siinä, mitä olen ryhtynyt tekemään. Olen hämmästynyt hänen suhteellisen "normaalista" maailmankatsomuksestaan. Olen hyvin iloinen tästä kohtaamisesta. Herään.
4.
Olen avaruudessa. Tähdet tuikkivat kaikkialla. Matkustan kehossani ilman avaruuspukua. Tunnen oloni lämpimäksi, turvalliseksi ja varmaksi. Nautin maailmankaikkeudesta. Yhtäkkiä löydän itseni planeetalta. Näen karun jääaavikon, jota vasemmalla puolellani reunustavat särmikkäät vuorijonot. Minulla ei vieläkään ole avaruuspukua, mutta olen fyysisen kehoni sisällä. Olen Saturnuksella. Enkeli on kanssani - farkuissa ja t-paidassa. Tervehdin häntä suurella ilolla, sillä hän on ollut minulle tuttu jo jonkin aikaa. Hän ja minä hymyilemme. Hän sanoo, että voimme mennä luolaan tuonne vuorille ja tehdä olomme mukavaksi. Olemme jää-/kiviluolassa. Huone on epäsäännöllisen muotoinen, ja sen seinät ovat sileät ja valkeat. Huoneen keskellä on sohvapöytä ja sen ympärillä tutut ruskealla kankaalla päällystetyt nojatuolit. Meitä on noin kahdeksan. Minusta on täysin normaalia olla Saturnuksella eikä tarvita avaruuspukua. En ole yllättynyt tilanteesta. Me kaikki hymyilemme enemmän kuin puhumme. Herään.