illuusio
Lukekaa ja tuntekaa hitaasti seuraava meditaatio
Minä ja omani olemme illuusioita. Ja silti kaikki meille merkitykselliset lauseet sisältävät nämä sanat.
Olenko minä olemassa? Olenko minä olemassa? Olenko minä?
Kun katson itseäni pelkistettynä fyysisyyteeni, tunnistan olemassa olevan minän. Mutta jos yritän katsoa maagisen peilin taakse ja keskittää huomioni sisimpään, en löydä "minää". Silloin näen aineen, josta sisimpäni on luotu - mutta koostunko minä tästä aineesta?
Ruumiillisuus on talo, sielun temppeli. Se on kulkuneuvo, joka tekee matkat fyysisen ulottuvuuden sisällä koettaviksi. Nykykielellä sanottuna ei muuta kuin "tietopuku", jonka kautta voimme "havaita" aistivaikutelmia. Ruumis on siis muoto - onko sillä olemus?
KUKA on se, jolle nämä aistimukset ovat olemassa? Ketä varten ne on tarkoitettu? "KUKA" tai "MITÄ" on se, joka vastaanottaa ne? "KUKA" on sisin? Mikä on sen sisäinen substanssi, joka saa meidät kokemaan, että me "OLEMME"?
Näenkö minä unta olemuksestani? Uneksitaanko minusta? Kenen toimesta? MIKSI? KUKA - OLEN - MINÄ?
Ei voi olla ikuisuutta katoavaisuudessa. Ikuisuudessa ei voi olla katoavaisuutta. Mikään ei voi olla absoluuttista, eikä samoin mikään suhteellista. Havainto perustuu mielikuvitukseen, ja mielikuvitus ajelehtii illuusion tuulessa. Kognition taika on mitätön kaiken illuusion edessä. Illuusio ei ole valhetta eikä totuutta, vaan ruumiitonta. Olemattomuus ei ole mitään muuta kuin tyhjyyttä. Tunnistan siis maailman - näkemällä, ettei sitä ole olemassa. Petos - elämä on petosta.
Mutta jos "elämä" on yksi lukemattomista mahdollisista harhoista, onko olemassa totuutta, joka kestää? Onko olemassa totuus kaiken katoavaisuuden tuolla puolen? Voiko olemukseni nousta esiin erehdysten ja harhakuvien syvältä valtamereltä?
Mikään ei ole TOTUUS. Totuus ei ole MITÄÄN. Kaikki ei ole mitään.
