

Doubt
1. Rajallisuus
Omien rajoitusten tunnistaminen on suora tie niiden voittamiseen. Tietoisuudessa siitä, että olemme kaikki ihania olentoja, tapahtuu olemuksemme ilmaiseminen. Rakkauden ollessa motivaationa ja nöyryyden ollessa sydämessä, ei ole mitään tavoitetta, joka olisi saavuttamaton. Sielun täydellisyys oman jumalallisuutensa ilmaisemisessa luo niitä ihmeitä, jotka tuottavat tyydytystä. Näin ollen pessimismi ja "negatiivisuus" ovat rakkautta vastustavan epäilyn jälkeläisiä. Me kaikki löydämme tiemme valoon tulemalla nöyrästi tietoisiksi "pienuudestamme", ja vain sitä kautta koemme todellista suuruutta.
2. Epäilys
Äärettömyyden rauha seuraa meitä aina ja kaikkialla. Taivas hymyilee meille lempeästi eikä tunne katumusta, jonka liitämme päätöksiimme. Syynä tähän on epäilyksen puuttuminen "korkeammalta" tasolta, mikä tekee tunnistamisen mahdolliseksi. Epäilys vastustaa rakkautta ja on pelon perusmotivaation ilmaus. Tuo pelko, joka on - tiedostamatta - meissä kaikissa, on se, että Luoja voisi rikkoa jumalallisen lupauksen täydellisestä, kaiken kattavasta, mitään vaatimattomasta, aina annetusta rakkaudesta, niin kuin ihmisellä on taipumus rikkoa lupauksiaan ja lupauksiaan. Taivas ei kuitenkaan tuomitse meitä eikä ketään eikä mitään, vaan "tarkkailee", miten valintamme osoittautuvat. Taivas ei siis tuomitse - taivas armahtaa meitä.
Ikuisesti.
3. Myötätunto
Oman mielen vapaus on aina ja kaikkialla annettu. Syy tähän on sielun tekemä valinta. Siellä missä on näennäistä (ja mahdollisesti myös havaittavaa) pakonomaisuutta, se johtuu siitä, että oma minä on (alitajuisesti) valinnut nuo tilat. Motivaatioita voi olla erilaisia. Ne sielut, jotka ovat valinneet erityisen ilmeisen kärsimyksen, haluavat usein palvella meitä opettajina ja herättää myötätuntomme. Tämä myötätunto eroaa myötätunnosta siinä, että se synnyttää minässä toimintaa. Kaikkien sielujen kärsimykseen tulisi siis aina suhtautua myötätunnolla, joka johtaa välittömään toimintaan. Emme ehkä vain tunnista polkujamme, vaan voimme myös kulkea niitä.

