

Buddhalaisuus
1.
Gautama Buddha opettaa, että elämä syntyy riippuvuudessa. Jos näin on, katsomme puuta. Halu - ja ponnistelu tämän halun toteuttamiseksi - antaa siemenen kasvaa ja kukoistaa, kunnes se kukkii täyteen kukoistukseensa. Buddha opettaa, että tämä halu, nämä käyttövoimat, syntyvät tietämättömyydestä. Ja hän opettaa, että tämä tietämättömyys on kaiken elämän alkuperä. Siitä syntyvät kaikki muut myöhemmät syyt (jotka puolestaan ovat seurauksia), kunnes elämä taas katoaa. "Riippuvuudessa syntymisen" (pratitya-samutpada, sanskritiksi) ketjua voidaan puolestaan soveltaa kaikkeen elämään; se ei päde vain ihmisen olemassaoloon. Mutta jos palataan takaisin tämän ketjun alkulähteille, ei-tietämiseen, voidaan kysyä itseltään, mistä tämä ketju taas syntyy. Gautama Buddha opettaa toisaalla, että ihmismieli on kykenemätön kuvittelemaan lopullista syyttä, jota ei ole olemassa (tässä yhteydessä voisi kysyä, onko seurausta, jolla ei ole seurauksia, myös mahdoton kuvitella), mutta hän ei sano, että tätä lopullista syyttä, jota ei ole olemassa. Ainoastaan mielikuvituksemme on liian rajallinen havaitsemaan sitä tai luomaan sitä mielessämme. No, minusta tämän viimeisen syyttömän syyn, kaiken kattavan syyn, nimi on Jumala.
2.
Me olennot, jotka olemme luomakuntaa, löydämme rauhan suvaitsevaisuuden käytännöllisen tien kautta. Mahatma Gandhin väkivallattomuuden (ahimsa) polku ei tarkoita minusta sitä, että toisen mielipiteestä tehdään oma mielipide ilman omantunnon tarkastelua, vaan sitä, että - uskollisena Buddhan sanalle oikeasta näkemyksestä - tunnustusta etsitään omasta itsestä. Toinen voi tunnistaa toisen totuuden kuin me itse; tässä suvaitsevaisuuden ja hyväntekeväisyyden periaatteet sanelevat, että meidän pitäisi pyrkiä jakamaan hallitsematta, eli emme saa hallita toista, vaan pikemminkin pyrkiä vakuuttamaan hänet valitsemaan rakkauden tie. Mutta mikä on rakkauden tie?
Me olennot, jotka olemme luomakuntaa, löydämme rauhan suvaitsevaisuuden käytännön polun kautta. Mahatma Gandhin väkivallattomuuden (ahimsa) polku ei tarkoita minusta sitä, että toisen mielipiteestä tehdään oma mielipide ilman omantunnon tarkastelua, vaan pikemminkin sitä, että - Buddhan sanan oikeasta näkemyksestä uskollisena - tunnustusta etsitään omasta itsestä. Toinen voi tunnistaa toisen totuuden kuin me itse; tässä suvaitsevaisuuden ja hyväntekeväisyyden periaatteet sanelevat, että meidän pitäisi pyrkiä jakamaan hallitsematta, eli emme saa hallita toista, vaan pikemminkin pyrkiä vakuuttamaan hänet valitsemaan rakkauden tie. Mutta mikä on rakkauden tie?Käytännöllinen tapa elää rakkautta on sijoittaa itsensä toisten joukkoon. Tämä ei tarkoita toisen liioittelua, vaan pikemminkin sen tunnustamista, että oma kognitio on aina rajallinen kognitio - kuten Gandhi antoi omaelämäkerralleen nimen: Kokeiluja totuuden kanssa. Voimme olla vapaita pyrkimyksissämme kokeilla totuutta emmekä ottaa välivaiheitamme tai tuloksiamme totuuden puolesta sinänsä.

3.
Pienessä tapahtuvan tarkkaavaisuuden kautta, toisin sanoen niiden asioiden tarkkaavaisuuden kautta, jotka tapahtuvat teille nyt, tunnon lahjan kautta, joka muodostuu tunteesta ja suhteesta, teillä on mahdollisuus tehdä tulevasta käytöksestä Jumalalle miellyttävämpää ottaen huomioon sen, mitä olette oppineet nyt. Tämä on yksi mahdollinen oppimisprosessi. Oletettu "virhe" nyt-hetkessä on siis huolenpitoa tulevaisuudesta. Tämä toimii kuitenkin vain silloin, kun sovelletaan buddhalaista tietoisuuden motiivia. Mindfulness on vain toinen sana ihmismielen kiinnittymiselle tässä ja nyt. Mielen tässä ja nyt merkitsee - mindfulnessin motiivina - ajatusta terävöityneestä tietoisuudesta. Tämän mietiskelyn päämäärä on "minä olen" -olemuksen tunnistaminen.

